Pohdintaa - harrastava koti...?

Viime aikoina olen joutunut miettimään, että mitä tarkoittaa harrastava koti? Ihmisillä tuntuu olevan siitä kovin erilainen käsitys. Joidenkin mielestä harrastava koti on sellainen, jossa tehdään tavoitteellista treenausta jatkuvin koetuloksin esimerkiksi suojelussa, pk-lajeissa tai agilityssä. Joillakin ihmisillä myös näyttelyt ja muut lajit kuuluvat tähän kategoriaan.

Toisille harrastava koti on taas sitä jonkin lajin harrastamista viikoittain sen karvaisen ystävän kanssa. Ei nyt välttämättä niin tuloksinkaan, mutta yhdessä tehden kuitenkin.

Harrastavan kodin leiman täyttää myös joillekin ne yhteiset lenkkeilyt päivittäin.

Tiedän myös, että harrastava koti voi olla joillekin ihmisille pelottava tekijä lauseessa. "Ei me mitään varsinaisesti olla ajateltu harrastaa. Ihan kaveria perheeseen vain haetaan." Ja seurauksena koiran kanssa harrastamisesta kyseltäessä voi olla, että potentiaalinenkin koti pennulle katoaa, koska pelätään tuota "harrastamista" ja ajatellaan, että josko ei voidakaan tarjota pennulle hyvää, aktiivista kotia.

Mitä siis itse mietin harrastavasta kodista?

Harrastava koti tarjoaa riittävästi virikkeitä pennulle ja myöhemmin aikuiselle koiralle, jotta se pystyy purkamaan energiaansa oikein. Sen ei tarvitse keksiä omaa kivaa ollessaan yksin. Kodissa sohvat ja muut huonekalut säilyvät helpommin ehjinä, kun pentu ei pura energiaansa niihin. Isolle rodulle, kuten valkoinenpaimenkoira, on tarjottava riittävästi liikuntaa ja ongelmia ratkottavaksi, jotta se tuntee olonsa muuna aikana levolliseksi. Oppiessaan uutta yhdessä omistajansa koira myös löytää oman paikkansa laumassa helpommin.

Harrastava koti ei tarkoita sitä, että perheen pitää uhrata jokainen hetki koiralle ja sen kanssa tekemiselle. Koira kuitenkin tarvitsee sen omankin ajan rauhoittumiselle ja levolle.

Harrastus, jota tehdään yhdessä voi olla mikä tahansa aiemmin mainitsemistani lajeista, mutta se voi myös olla hiihto, juoksu, lenkkeily, marjastus, jokin yhteinen tekeminen, josta molemmat nauttivat. Ei ole tarkoitus, että pennun kanssa tehdään hampaat irvessä töitä tähdäten kokeisiin. Suotavaa toki on tehdä yhdessä ja tähdätä niihin kokeisiinkin, jos potentiaalia siihen löytyy. Todella palkitsevaa myös on, kun tavoitteen saavuttaa. :-)

Itse harrastan koirieni kanssa aktiivisesti PK- ja pelastuspuolella. Treenaamme yleensä viikoittain ja useamman kerran, mutta omat koirani kyllä kestävät sen, jos jokin viikko jää väliin. Niiden ei tarvitse silti laittaa kämppää remonttiin. Seuraavalla treenikerralla tehdään sitten taas intensiivisemmin yhdessä asioita.

Toivon, että jokainen koiranomistaja löytäisi sen oman harrastuksen, joka antaisi yhteiselle elämälle enemmän kuin ottaisi.