Ihmisten käsitys koirasta ja eläimistä yleensäkin on kovin ristiriitainen. Pentua lähdetään hakemaan ja lopulta ostamaan suurin odotuksin ja, kun ne eivät sitten aina täytykään, niin lopputulos voi olla ikävä.
Pentua haettaessa usein kerrotaan haettavan kaveria kotiin tai harrastekentälle. Vaikka kuinka asiasta puhuttaisiin, niin sydämenkuvat silmissä voivat kuurouttaa korvat keskusteluilta siitä, että pentu on kuitenkin pohjimmiltaan luonnon ja sen monimuotoisuuden "tuote", jonka kehittymiseen vaikuttavat monet asiat: genetiikka ja perinnölliset asiat KUMMANKIN vanhemman puolelta, perhe , jonne se menee, muut ympäristötekijät ja moni muu asia.
Olisi hyvä muistaa, että vaikka lain silmissä koira rinnastetaankin esineeseen ja kauppaehdot ovat sen mukaiset, niin suurimmalle osalle ihmisistä koira on kuitenkin juuri se rakas perheenjäsen. Perheenjäsenet hyväksytään useimmiten vikoineen, vai olisiko parempi sanoa ominaisuuksineen, kaikkineen. Itse toivoisin, että tämä koskisi myös koiria.
Pitkästä aikaa luin erittäin hyvän ja ajatuksia herättävän jutun koiralehdestä. Saksanpaimenkoira -lehden juttu "Kannanotto geenitesteihin" kannattaisi olla jokaisen harrastajan ja kasvattajan luettavissa. Jokaisen pitäisi myös sisäistää sen sanoma koirasta kokonaisuutena, elävänä luontokappaleena, jonka arvoa ei voida määritellä vain kirjaimilla, numeroilla ja plussilla ja miinuksilla. Koiran jalostuksessa pitäisi aina huomioida kokonaisuus. Täydellistä koiraa ei olekaan, kaikilla on puutteensa ja hyvät puolensa. Rehellisyydellä ja yhteistyöllä, ilman selkäänpuukottamista ja toisten valintojen arvostelua meillä olisi mahdollisuus viedä omaakin rotuamme eteenpäin hyvässä hengessä ja avoimin mielin.
Rotumme tilanne on yhdistyksemme toimilla mennyt positiivisesti eteenpäin ja toivon sen suunnan jatkuvan ilman ylilyöntejä. Meillä on hyvä PEVISA ja JTO, joita noudattamalla uskon rotumme jatkavan parempaan suuntaan, mutta on myös muistettava, että liiallisin rajoituksin ja pakoin emme voi säilyttää rotumme monimuotoisuutta ja terveyttä. Maalaisjärki tässäkin on paikallaan. Järjen käyttö jalostuskoiraa valitessa on siis sallittua, kunhan ensin selvittää sairauksien perinnöllisyysmekanismeja. Ja vaikka kuinka näin tekisimme, niin aina voi sattuma puuttua asiaan.
<3 Juhannusterveisin pieni ajattelija järven rannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti