Koira - luontokappale vai "hyödyke"

Ihmisten käsitys koirasta ja eläimistä yleensäkin on kovin ristiriitainen. Pentua lähdetään hakemaan ja lopulta ostamaan suurin odotuksin ja, kun ne eivät sitten aina täytykään, niin lopputulos voi olla ikävä.

Pentua haettaessa usein kerrotaan haettavan kaveria kotiin tai harrastekentälle. Vaikka kuinka asiasta puhuttaisiin, niin sydämenkuvat silmissä voivat kuurouttaa korvat keskusteluilta siitä, että pentu on kuitenkin pohjimmiltaan luonnon ja sen monimuotoisuuden "tuote", jonka kehittymiseen vaikuttavat monet asiat: genetiikka ja perinnölliset asiat KUMMANKIN vanhemman puolelta, perhe , jonne se menee, muut ympäristötekijät ja moni muu asia.

Olisi hyvä muistaa, että vaikka lain silmissä koira rinnastetaankin esineeseen ja kauppaehdot ovat sen mukaiset, niin suurimmalle osalle ihmisistä koira on kuitenkin juuri se rakas perheenjäsen. Perheenjäsenet hyväksytään useimmiten vikoineen, vai olisiko parempi sanoa ominaisuuksineen, kaikkineen. Itse toivoisin, että tämä koskisi myös koiria.

Pitkästä aikaa luin erittäin hyvän ja ajatuksia herättävän jutun koiralehdestä. Saksanpaimenkoira -lehden juttu "Kannanotto geenitesteihin" kannattaisi olla jokaisen harrastajan ja kasvattajan luettavissa. Jokaisen pitäisi myös sisäistää sen sanoma koirasta kokonaisuutena, elävänä luontokappaleena, jonka arvoa ei voida määritellä vain kirjaimilla, numeroilla ja plussilla ja miinuksilla. Koiran jalostuksessa pitäisi aina huomioida kokonaisuus. Täydellistä koiraa ei olekaan, kaikilla on puutteensa ja hyvät puolensa. Rehellisyydellä ja yhteistyöllä, ilman selkäänpuukottamista ja toisten valintojen arvostelua meillä olisi mahdollisuus viedä omaakin rotuamme eteenpäin hyvässä hengessä ja avoimin mielin.

Rotumme tilanne on yhdistyksemme toimilla mennyt positiivisesti eteenpäin ja toivon sen suunnan jatkuvan ilman ylilyöntejä. Meillä on hyvä PEVISA ja JTO, joita noudattamalla uskon rotumme jatkavan parempaan suuntaan, mutta on myös muistettava, että liiallisin rajoituksin ja pakoin emme voi säilyttää rotumme monimuotoisuutta ja terveyttä. Maalaisjärki tässäkin on paikallaan. Järjen käyttö jalostuskoiraa valitessa on siis sallittua, kunhan ensin selvittää sairauksien perinnöllisyysmekanismeja. Ja vaikka kuinka näin tekisimme, niin aina voi sattuma puuttua asiaan.

<3 Juhannusterveisin pieni ajattelija järven rannalla.

Pohdintaa - harrastava koti...?

Viime aikoina olen joutunut miettimään, että mitä tarkoittaa harrastava koti? Ihmisillä tuntuu olevan siitä kovin erilainen käsitys. Joidenkin mielestä harrastava koti on sellainen, jossa tehdään tavoitteellista treenausta jatkuvin koetuloksin esimerkiksi suojelussa, pk-lajeissa tai agilityssä. Joillakin ihmisillä myös näyttelyt ja muut lajit kuuluvat tähän kategoriaan.

Toisille harrastava koti on taas sitä jonkin lajin harrastamista viikoittain sen karvaisen ystävän kanssa. Ei nyt välttämättä niin tuloksinkaan, mutta yhdessä tehden kuitenkin.

Harrastavan kodin leiman täyttää myös joillekin ne yhteiset lenkkeilyt päivittäin.

Tiedän myös, että harrastava koti voi olla joillekin ihmisille pelottava tekijä lauseessa. "Ei me mitään varsinaisesti olla ajateltu harrastaa. Ihan kaveria perheeseen vain haetaan." Ja seurauksena koiran kanssa harrastamisesta kyseltäessä voi olla, että potentiaalinenkin koti pennulle katoaa, koska pelätään tuota "harrastamista" ja ajatellaan, että josko ei voidakaan tarjota pennulle hyvää, aktiivista kotia.

Mitä siis itse mietin harrastavasta kodista?

Harrastava koti tarjoaa riittävästi virikkeitä pennulle ja myöhemmin aikuiselle koiralle, jotta se pystyy purkamaan energiaansa oikein. Sen ei tarvitse keksiä omaa kivaa ollessaan yksin. Kodissa sohvat ja muut huonekalut säilyvät helpommin ehjinä, kun pentu ei pura energiaansa niihin. Isolle rodulle, kuten valkoinenpaimenkoira, on tarjottava riittävästi liikuntaa ja ongelmia ratkottavaksi, jotta se tuntee olonsa muuna aikana levolliseksi. Oppiessaan uutta yhdessä omistajansa koira myös löytää oman paikkansa laumassa helpommin.

Harrastava koti ei tarkoita sitä, että perheen pitää uhrata jokainen hetki koiralle ja sen kanssa tekemiselle. Koira kuitenkin tarvitsee sen omankin ajan rauhoittumiselle ja levolle.

Harrastus, jota tehdään yhdessä voi olla mikä tahansa aiemmin mainitsemistani lajeista, mutta se voi myös olla hiihto, juoksu, lenkkeily, marjastus, jokin yhteinen tekeminen, josta molemmat nauttivat. Ei ole tarkoitus, että pennun kanssa tehdään hampaat irvessä töitä tähdäten kokeisiin. Suotavaa toki on tehdä yhdessä ja tähdätä niihin kokeisiinkin, jos potentiaalia siihen löytyy. Todella palkitsevaa myös on, kun tavoitteen saavuttaa. :-)

Itse harrastan koirieni kanssa aktiivisesti PK- ja pelastuspuolella. Treenaamme yleensä viikoittain ja useamman kerran, mutta omat koirani kyllä kestävät sen, jos jokin viikko jää väliin. Niiden ei tarvitse silti laittaa kämppää remonttiin. Seuraavalla treenikerralla tehdään sitten taas intensiivisemmin yhdessä asioita.

Toivon, että jokainen koiranomistaja löytäisi sen oman harrastuksen, joka antaisi yhteiselle elämälle enemmän kuin ottaisi.