Joulun paras lahja

Happy! Happy! Happy!

Eilen kävimme sitten Giran kanssa ultrassa ja pentuja on tulossa. Määrä jää vielä vähän salaisuudeksi, koska ultra ei anna välttämättä ihan luotettavaa vastausta tuohon kysymykseen. Useita kuitenkin ultrassa näkyi. Nyt sitten vain odotellaan reilu kuukausi ja katsotaan mitä meille annetaan.

Iloisia uutisia

Proudly I can announce, that Gira and Kamu have been succesfully mated today.

Now we are hopefully expecting puppy-news.

Ylpeänä voin nyt kertoa, että Kamu on viikonloppuna onnistuneesti astunut Giran.

Nyt jäämme odottelemaan vauvauutisia.

Viikonloppuna auton mittariin tuli reilut 1000 km ja jännitystä aiheutti lumi, talvinen keli ja sen aiheuttamat kolarit ja peuran kohtaaminen aamuhämärissä. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen.

Kamu astui Giran sunnuntaina onnistuneesti.

Juoksuisia tyttöjä poikien kiusana

Talouden nartut nyt sitten molemmat juoksevat samaan aikaan. Mikä tietysti on hyvä juttu, että poikien kärsimys ei pidenny yhtään enempää. Vanha herra Pörri 8 vuotta onkin nyt ollut hoidossa äidilläni jo melkein 2 viikkoa, jotta saisi rauhassa viettää eläkepäiviään ilman liiallisia kiusauksia.

Ricon pää on sen verran pyörällä, että eiliset treenit menivät pikkupojalla lähinnä merkkailuun ja haisteluun. Taitaa tulla jonkilainen treenitauko tähän väliin tarpeeseen, koska kesä ja syksy ovat menneet melko hurjassa jälkitreenissä. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka monta sataa tuntia on tälle vuodelle treenejä kaikkineen takana. Tai... Ehkä on parempi, että sitä ei edes tiedä. :D

 

 

 

 

 

 



Syksyn pimeydessä isoja valopilkkuja

Kävimme Giran kanssa lauantaina 7.11.2015 PEJÄ-A kokeessa ja ilokseni totesin, että minulla on todella hieno koira, joka osaa jäljestämisen salat. Pysyimme hienosti jäljellä ja Gira ilmaisi loistavasti kaikki matkalla olleet esineet (5 kpl) sekä löysi jäljen päässä olevan henkilön. Onnellinen emäntä oli ratketa liitoksistaan ja sen kyllä kuulivat varmaan muutkin.

Illalla kotona oli varsin rentoutunut ja väsynyt ystävä, joka todella ansaitsi palkkansa ja leponsa.

Tänään 11.11.2015 Pörri eli Mihela's Icewhite kävi silmäpeilauksessa ja silmät olivat herralla täysin terveet.

Voiko enää onnellisempi olla. :-)

Tästä on mukava jatkaa tulevien suunnittelua kaikin osin.

Olen joutunut reilun vuoden aikana vakavasti miettimään tätä koiraharrastuksen mielekkyyttä useaan otteeseen. (Tai yleensäkään minkään erityisemmän lajin). Kun harrastuksesta katoaa se vapaaehtoisen ajanvieton tunne ja hyväntuulisuus, niin harrastuskin alkaa tuntua työltä ja sehän ei ole tarkoitus. Silloin ehkä on hyvä miettiä syitä tähän. Vuosien mittaan on tullut mentyä mukaan useamman yhdistyksen toimintaan ja olen niissä toiminutkin aktiivisissa rooleissa aina kouluttajasta sihteeriin. Olen vuosia mielestäni antanut täyden panokseni näihin ja koko sydämestäni touhunnut mukana. Mutta se ei vain tunnu nykymaailmassa riittävän.

 

Talkootyön käsite on nykyihmisen maailmassa hukkunut. Oman edun tavoittelu on kasvanut suureksi. On ihan käsittämätöntä, että vuodesta toiseen esim. koirapuolella kokeet järjestyvät samojen ihmisten toimesta, hallituksessa istuvat, kouluttajina toimivat ja muutenkin aktiiveina olevat ihmiset ovat myöskin aina samoja. Ja mitä he tästä saavat? Eivät ainakaan kiitosta ja glooriaa, vaan ison saavillisen ”sitä itseään” yleensä niskaan. Yhden tai kahden ihmisen erimielisyys enemmistön kanssa toimintatavoista voi saada aikaan uskomattoman suurta eripuraa ja hämmennystä ja jopa erottaa yhdistyksestä osan porukkaa omaksi porukakseen. Onneksi kuitenkin tässäkin toimii demokratia eli mennään enemmistön mukaan eikä muutaman ihmisen sanelun ja sen hetkisen mielihalun mukaan.

Nykymaailman hektisyys on ajanut asiat sille tolalle, että kaikki pitää saada heti ja mielellään mahdollisimman halvalla, jos ei jopa ilmaiseksi. Valittaa voi aina, mutta kun siitä sitten joku huomauttaa, että voisi sitä itsekin osallistua asioihin, että hommat etenisivät ja tekijöitä riittäisi, niin siihen todetaan vaan, että ”ei taidot riitä” tai, että ”ei mulla ole kyllä aikaa”, tai että on ”liikaa matkaa ja ei pysty lähtemään”.

Hetkinen hei… Nyt olisi sitten kaikilla peiliin katsomisen paikka. Kyllä meillä kaikilla muillakin on muuta elämää: työ, perhe, suku, koti, ehkä jopa muita aktiviteetteja ja niihin menee ihan yhtä paljon aikaa, rahaa ja kilometrejä ja silti yritämme saada ajan riittämään ja sitten vielä yritämme ehtiä kouluttamaan oman koirammekin koekuntoon kaiken muun lisäksi. Mielestäni tämä on vain arvomaailma ja aikataulutuskysymys. Jokainen siis miettiköön itsessään mikä on se itselle tärkeä asia ja kuinka paljon on mihinkin elämän osa-alueeseen aikaa laittaa. Myös me kaikki aktiiveiksi mukaan tulleet olemme joskus olleet niitä vihreitä harrastajia ja opetelleet kaikki asiat alusta ja uusina asioina. Vain tekemällä oppii! Ja neuvoa voi aina kysyä. Me kauemmin mukana olleet neuvomme mielellämme, koska tiedämme, että sillä saamme tulevaisuudessa uusia innokkaita harrastajia jakamaan harrastusmaailman iloja ja haasteita. 

 

Mitä tulee yleiseen asenteeseen harrastamisen suhteen… Kun toimimme näissä ”luottamustehtävissä” ja uhraamme aikaamme teille muille harrastajille, niin oletamme myös, että mukana olevat ihmiset osoittavat jonkinlaista kunnioitusta meitä ja muita kanssaharrastajia kohtaan. Myös yhdistysten eri toimielimien välillä se on välttämätöntä. Jos tätä kunnioitusta ei ole, niin homma ei toimi. Kun jotakin tehdään ja järjestetään, niin oletus on, että paikalla ollaan ajoissa ja niinä kertoina, kun sovitaan. Perusasia on myös se, että kaikki tekevät täysillä työtä kaikkien eteen sen ajan, jonka ovat paikalla. Ei sinne treeneihin tulla vaan treenaamaan sitä omaa koiraa ja sitten kotiin tai seuraavaan harrastukseen. Miksi me uhraisimme aikaa sellaiseen koirakkoon, joka ei anna vastavuoroisesti mitään takaisin??? Meillä jokaisella on vastuita ja velvollisuuksia sekä myös oikeuksia. 

 

Meillä on vastuu tulla paikalle silloin, kun sovitaan, ajoissa ja olla loppuun asti treeneissä. Meillä on velvollisuus kouluttaa oma koiramme ja kaverin koira ja vastuu siitä, että teemme sen oikein ja ohjeiden mukaan. Meillä on oikeus ryhmän jäsenenä saada apua ja neuvoja ja muilta ryhmäläisiltä koulutustukea oman koiramme kouluttamiseen. Näiden avulla voimme saada hyvän ryhmän tuen ja koulutetun koiran. Voimme jakaa ilomme ja surumme, ylä- ja alamäkemme ja edetä koiramme kanssa hyvässä hengessä.

Yleiset käyttäytymissäännöt tuntuvat myös hukkuvan… Ei kenelläkään ole oikeutta arvostella ja mustamaalaa toisia selän takana, vaan asiat pitää sanoa rehdisti ja asiallisesti jokaiselle suoraan. Yleistä käytöstä kuitenkin tuntuu tällainen panettelu ja haukkuminen olevan. Toisen koulutusmetodien ja tuloksien arvostelu on ihan arkipäivää. Millä oikeudella tätä tehdään? Useimmiten ei edes tiedetä, mitä kullakin on elämässä juuri sillä hetkellä meneillään tai mikä voi vaikuttaa koiran tilanteeseen. Asiallista olisi jutella asioista ja kysyä ja neuvoa. Ei vain haukkua siksi, että kaveri ei nyt pidä juuri tästä henkilöstä ja he ovat riidoissa. Oletko itse sitten niin täydellinen, että sinulla on varaa tähän???? Minä en ainakaan ole.

 

 

 

 

Myös koulutuksellisesti on syytä miettiä mitä suustaan päästää. Ne kehityskohteetkin voi esittää asiallisesti eikä inhottavasti toteamalla: ”Ei tosta mitään tule.” Realisti pitää olla, mutta ei ilkeä toisia kohtaan. Jokaisella meistä on kehitettävää omassa ja koiran toiminnassa. Jos olet sitä mieltä, että olet jo täysin oppinut ja koirasi täydellinen, niin en voi muuta kuin ihmetellä… Sehän tässä harrastamisessa on se elämän suola. Ei tule koskaan valmiiksi ja mitä kauemmin harrastaa, niin sitä selkeämmin alkaa tajuta kuinka vähän oikeasti mistään mitään tietää…

 Tällaisia ajatuksia näin syyskuisena sateisena päivänä teille kaikille.

 

 

Nautinnollista metsäretkeilyä ja jälkitreeniä.

Syyskuussa ollaan, mutta kesä tuntuu olevan parhaimmillaan. Ollaan niin tiukasti ajettu nyt muutama kuukausi jo jälkeä, että kaikki muu on unohtunut. Tässä muutama kuva yhdeltä metsäreissulta Girasta ja Ricosta. Aurinkoiset kaverit odottelivat, että pääsevät ajamaan jälkeä.

Gira poseeraa kerrankin iloisena:

Gira RRRRAAKAAASTAA palloja:

POIJOIJOING!

Ja välillä taas katsellaan metsään, että löytyisikö mitään mielenkiintoista.

Missä mun pallo on?

Rico-rakas ihmettelee menoa.

Pallo mulle!!!

 

 

Oikein mukavaa syksyä ja talvenodotusta kaikille!

Koira - luontokappale vai "hyödyke"

Ihmisten käsitys koirasta ja eläimistä yleensäkin on kovin ristiriitainen. Pentua lähdetään hakemaan ja lopulta ostamaan suurin odotuksin ja, kun ne eivät sitten aina täytykään, niin lopputulos voi olla ikävä.

Pentua haettaessa usein kerrotaan haettavan kaveria kotiin tai harrastekentälle. Vaikka kuinka asiasta puhuttaisiin, niin sydämenkuvat silmissä voivat kuurouttaa korvat keskusteluilta siitä, että pentu on kuitenkin pohjimmiltaan luonnon ja sen monimuotoisuuden "tuote", jonka kehittymiseen vaikuttavat monet asiat: genetiikka ja perinnölliset asiat KUMMANKIN vanhemman puolelta, perhe , jonne se menee, muut ympäristötekijät ja moni muu asia.

Olisi hyvä muistaa, että vaikka lain silmissä koira rinnastetaankin esineeseen ja kauppaehdot ovat sen mukaiset, niin suurimmalle osalle ihmisistä koira on kuitenkin juuri se rakas perheenjäsen. Perheenjäsenet hyväksytään useimmiten vikoineen, vai olisiko parempi sanoa ominaisuuksineen, kaikkineen. Itse toivoisin, että tämä koskisi myös koiria.

Pitkästä aikaa luin erittäin hyvän ja ajatuksia herättävän jutun koiralehdestä. Saksanpaimenkoira -lehden juttu "Kannanotto geenitesteihin" kannattaisi olla jokaisen harrastajan ja kasvattajan luettavissa. Jokaisen pitäisi myös sisäistää sen sanoma koirasta kokonaisuutena, elävänä luontokappaleena, jonka arvoa ei voida määritellä vain kirjaimilla, numeroilla ja plussilla ja miinuksilla. Koiran jalostuksessa pitäisi aina huomioida kokonaisuus. Täydellistä koiraa ei olekaan, kaikilla on puutteensa ja hyvät puolensa. Rehellisyydellä ja yhteistyöllä, ilman selkäänpuukottamista ja toisten valintojen arvostelua meillä olisi mahdollisuus viedä omaakin rotuamme eteenpäin hyvässä hengessä ja avoimin mielin.

Rotumme tilanne on yhdistyksemme toimilla mennyt positiivisesti eteenpäin ja toivon sen suunnan jatkuvan ilman ylilyöntejä. Meillä on hyvä PEVISA ja JTO, joita noudattamalla uskon rotumme jatkavan parempaan suuntaan, mutta on myös muistettava, että liiallisin rajoituksin ja pakoin emme voi säilyttää rotumme monimuotoisuutta ja terveyttä. Maalaisjärki tässäkin on paikallaan. Järjen käyttö jalostuskoiraa valitessa on siis sallittua, kunhan ensin selvittää sairauksien perinnöllisyysmekanismeja. Ja vaikka kuinka näin tekisimme, niin aina voi sattuma puuttua asiaan.

<3 Juhannusterveisin pieni ajattelija järven rannalla.

Pohdintaa - harrastava koti...?

Viime aikoina olen joutunut miettimään, että mitä tarkoittaa harrastava koti? Ihmisillä tuntuu olevan siitä kovin erilainen käsitys. Joidenkin mielestä harrastava koti on sellainen, jossa tehdään tavoitteellista treenausta jatkuvin koetuloksin esimerkiksi suojelussa, pk-lajeissa tai agilityssä. Joillakin ihmisillä myös näyttelyt ja muut lajit kuuluvat tähän kategoriaan.

Toisille harrastava koti on taas sitä jonkin lajin harrastamista viikoittain sen karvaisen ystävän kanssa. Ei nyt välttämättä niin tuloksinkaan, mutta yhdessä tehden kuitenkin.

Harrastavan kodin leiman täyttää myös joillekin ne yhteiset lenkkeilyt päivittäin.

Tiedän myös, että harrastava koti voi olla joillekin ihmisille pelottava tekijä lauseessa. "Ei me mitään varsinaisesti olla ajateltu harrastaa. Ihan kaveria perheeseen vain haetaan." Ja seurauksena koiran kanssa harrastamisesta kyseltäessä voi olla, että potentiaalinenkin koti pennulle katoaa, koska pelätään tuota "harrastamista" ja ajatellaan, että josko ei voidakaan tarjota pennulle hyvää, aktiivista kotia.

Mitä siis itse mietin harrastavasta kodista?

Harrastava koti tarjoaa riittävästi virikkeitä pennulle ja myöhemmin aikuiselle koiralle, jotta se pystyy purkamaan energiaansa oikein. Sen ei tarvitse keksiä omaa kivaa ollessaan yksin. Kodissa sohvat ja muut huonekalut säilyvät helpommin ehjinä, kun pentu ei pura energiaansa niihin. Isolle rodulle, kuten valkoinenpaimenkoira, on tarjottava riittävästi liikuntaa ja ongelmia ratkottavaksi, jotta se tuntee olonsa muuna aikana levolliseksi. Oppiessaan uutta yhdessä omistajansa koira myös löytää oman paikkansa laumassa helpommin.

Harrastava koti ei tarkoita sitä, että perheen pitää uhrata jokainen hetki koiralle ja sen kanssa tekemiselle. Koira kuitenkin tarvitsee sen omankin ajan rauhoittumiselle ja levolle.

Harrastus, jota tehdään yhdessä voi olla mikä tahansa aiemmin mainitsemistani lajeista, mutta se voi myös olla hiihto, juoksu, lenkkeily, marjastus, jokin yhteinen tekeminen, josta molemmat nauttivat. Ei ole tarkoitus, että pennun kanssa tehdään hampaat irvessä töitä tähdäten kokeisiin. Suotavaa toki on tehdä yhdessä ja tähdätä niihin kokeisiinkin, jos potentiaalia siihen löytyy. Todella palkitsevaa myös on, kun tavoitteen saavuttaa. :-)

Itse harrastan koirieni kanssa aktiivisesti PK- ja pelastuspuolella. Treenaamme yleensä viikoittain ja useamman kerran, mutta omat koirani kyllä kestävät sen, jos jokin viikko jää väliin. Niiden ei tarvitse silti laittaa kämppää remonttiin. Seuraavalla treenikerralla tehdään sitten taas intensiivisemmin yhdessä asioita.

Toivon, että jokainen koiranomistaja löytäisi sen oman harrastuksen, joka antaisi yhteiselle elämälle enemmän kuin ottaisi.

Tänään sitten varmistui myös toinen asia, kun Giran terveystulokset saatiin.

Meillä on pentuesuunnitelmia ensi kevättalvelle.

Lisätietoja asiasta löytyy kennelin kotisivuilta kohdasta Puppyplans - pentuesuunnitelmia.

http://www.devotedones.net/

Rakkauden hedelmiä saamme toivottavasti ensi kevääksi tästä yhdistelmästä:

Kiratin Gimlet With Ice & Gentle Miracle's Arctic Snow

 

Ilokseni voin kertoa, että Kiratin Gimlet With Ice "Gira" kävi tänään terveystarkastuksessa ja sai terveen paperit. :-)

Silmät terveet - Eyes healthy
Polvet terveet - Knees healthy
Sydän terve - Hearth healthy

 

Omistaja on täällä helpottunut ja onnellinen. Nyt voidaan jatkaa suunnitelmia harrastusten ja kaiken muunkin suhteen hyvillä mielin.

 

Kesäisin terveisin Gira ja perhe.

 

Talvi takana?

Aurinko paistaa ja lumet on kadonneet maasta. Joko meillä olisi kesä tulossa? Uusia suunnitelmia karvaisten kanssa touhuamiseen on tehty rutkasti ja niitä on jo laitettu toteenkin. Pelastuskoirarintamalla on aktiivinen treenikausi meneillään sekä omilla koirilla että yhdistyksen alkeisryhmässä.

Hyvää kevättä kaikille!