Isänpäivää vietettiin sateisessa tunnelmassa. Aitatolpat saimme kuitenkin paikalleen takapihalle ilman kastumista. Vain vinotukia ja verkkoa sekä ovia enää vajaa ja olemme hieman lähempänä koiraturvallista pihaa. Keväälle jää vielä reilusti matalampaa aitaa pystytettäväksi, mutta näin sitä edetään pikkuhiljaa.

Kävimme tervehtimässä pappaa ja mammaa koko perheen voimin ja tarkistimme mökin tilan samalla. Myrskyinen Pyhäjärvi näytti taas voimaansa oikein urakalla. Talvi on tulossa, sille ei voi mitään. Nauttikaamme siis tästäkin vuodenajasta, vaikka onkin kylmää ja märkää.

Sunnuntai oli taas hallitreeni-ilta. On se kyllä kumma kuinka tuosta "vanhasta" koneesta löytyy vielä moottori. Parempi kuin koskaan ennen. Pörri se osoitti taas minulle, että kyllä vanha taitaa ja innostuu ihan sille tasolle asti, että alkoi haukkua odotuksen huumassa ja käskeä minua tekemään kanssaan jotakin. Sitä se ei ole tehnyt pitkiin aikoihin. Gira oli oma iloinen hössö. Homma toimi hyvin ja tiettyjä liikkeitä pitää vielä hioa, mutta kyllä tämä tästä. Nyt on vire taas oikea ja into treenata kohdillaan.

Illan aikana tuli myös mietittyä elämän kummallisia käänteitä. Aina ei voi ymmärtää elämää ja sen mutkia. Ystävyyssuhteet muuttuvat, asioiden tärkeysjärjestys muuttuu ja elämä heittelee meitä kummilla tavoilla ympäriinsä. Kaikella kai on tarkoituksensa, mutta toivoisi silti, että kaikki voisimme elää sovussa ja antaa myös erilaisuudelle sijaa.