Näin synkkänä, pimeänä ja märkänä syysaikana on mukava palata kesään ja muistella kaikkea mukavaa tapahtumaa siellä. Jokainen hetki, jonka saa viettää nauttien kesästä veden äärellä on parasta mitä tiedän.

Syksyllä meillä on mahdollisuus odottaa tulevaa talvea ja sen mukanaan tuomia iloja - ja taas melko varmaan veden äärellä.

Näistä hetkistä ja niiden muistelusta tai odotuksesta pitäisi pystyä nauttimaan meistä jokaisen.

Tuleva talvi tuo taas mukanaan mukavia tapaamisia koiraihmisten parissa. Muutama näyttely on suunnitteilla ainakin käytäväksi läpi. Myös raakaruokaluento ja kasvattajapäivät sekä jälkiseminaari kuuluvat seuraavien kuukausien tapahtumiin. Niitä odotellessa...

Valvomista ja "kovaa peliä"

Tämä viikonloppu oli todella mielenkiintoinen ja antoisa ja olen todella kiitollinen mahdollisuudesta osallistua tähän. Aika perjantaista sunnuntaihin vierähti hurjalla vauhdilla "Camp Maurissa". Perjantai-iltana sinne huristellessa mahan pohjassa hiukan kutisi jo tuleva viikonloppu ja jonkinlainen etukäteisarvio tilanteesta oli jo valmiina muutaman vuoden takaisen kokemuksen pohjalta.

Lauantai vierähti hyvässä porukassa kouluttaen MAAKK:n porukalle koirien käyttöä etsinnöissä, sen käytäntöä ja samalla annoimme pienen teoriapläjäyksen asiasta koko porukalle.

Saimme käyttöömme Porin Prikaatin hienot maastot ja Camp Maurin hyvät tilat koko projektille. Kiitos tästä mahdollisuudesta osallistua hienoon viikonloppuun!

Pakko on sanoa kuinka YLPEÄ olen noista kahdesta valkoisesta karvakorvasta. Pörri hoiti edustuspuolen työnäytöksissä haun osalta ja Girakin pääsi kokeilemaan uusia treenipaikkoja. Etsittäviksi henkilöiksi päätyneet koulutettavat saivat myös omakohtaista kokemusta "haukuttavana olemisesta" ja siitä, miten koirat ilmaisevat haukkuen ja rullalla koiranohjaajalle löydetyn henkilön. Toisaalla kaverit tekivät jälkiä ja näyttivät ryhmille koiran jälkityöskentelyä ja kertoivat sen saloista. Kohdehenkilömmekin löytyi aina jäljenpäästä hyväkuntoisena. :-)

Pörri:

Gira:

Päivän mittaan saimme myös itsekin seurata muiden pitämiä VAPEPA-koulutuksia.

Illan lähetessä mielessä kävi, että mitäköhän ensi yö tuo tullessaan?

Ennakkoaavistukset kävivät toteen ja yön vietimme metsässä osana etsintäharjoitusta, joka sai mitä mielenkiintoisempia suuntia. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan yön aikana. Aina, kun huoltotauko näytti venyvän ja toiveissa oli saada pää tyynyyn, saimme uuden käskyn ja taas mentiin. Aamu viideltä saimme vasta työmme tehtyä ja hyvällä omalla tunnolla saimme laittaa pään tyynyyn.

Oli kyllä kertakaikkiaan mukava viikonloppu hyvässä seurassa. Seuraavaa odotellessa. :-)

Isänpäivää vietettiin sateisessa tunnelmassa. Aitatolpat saimme kuitenkin paikalleen takapihalle ilman kastumista. Vain vinotukia ja verkkoa sekä ovia enää vajaa ja olemme hieman lähempänä koiraturvallista pihaa. Keväälle jää vielä reilusti matalampaa aitaa pystytettäväksi, mutta näin sitä edetään pikkuhiljaa.

Kävimme tervehtimässä pappaa ja mammaa koko perheen voimin ja tarkistimme mökin tilan samalla. Myrskyinen Pyhäjärvi näytti taas voimaansa oikein urakalla. Talvi on tulossa, sille ei voi mitään. Nauttikaamme siis tästäkin vuodenajasta, vaikka onkin kylmää ja märkää.

Sunnuntai oli taas hallitreeni-ilta. On se kyllä kumma kuinka tuosta "vanhasta" koneesta löytyy vielä moottori. Parempi kuin koskaan ennen. Pörri se osoitti taas minulle, että kyllä vanha taitaa ja innostuu ihan sille tasolle asti, että alkoi haukkua odotuksen huumassa ja käskeä minua tekemään kanssaan jotakin. Sitä se ei ole tehnyt pitkiin aikoihin. Gira oli oma iloinen hössö. Homma toimi hyvin ja tiettyjä liikkeitä pitää vielä hioa, mutta kyllä tämä tästä. Nyt on vire taas oikea ja into treenata kohdillaan.

Illan aikana tuli myös mietittyä elämän kummallisia käänteitä. Aina ei voi ymmärtää elämää ja sen mutkia. Ystävyyssuhteet muuttuvat, asioiden tärkeysjärjestys muuttuu ja elämä heittelee meitä kummilla tavoilla ympäriinsä. Kaikella kai on tarkoituksensa, mutta toivoisi silti, että kaikki voisimme elää sovussa ja antaa myös erilaisuudelle sijaa.

Mielenkiintoinen päivä...

Suuri osa päivästä tuli vietettyä uudella PELA-alueella:

http://www.facebook.com/Pelastusharjoitusalue?fref=ts

Uusi rauniorata tulee valmistuttuaan olemaan todella hieno kaikkine tunneleineen ja piiloineen.

Koirat pääsivät treenaamaan ja kuviakin tuli otettua melkoinen määrä. Näillä meidän valkoisilla oli tosi kivaa, kun pääsivät maan alle tutkimaan paikkoja ja etsimään kadonneita äijiä.

Takapihan aitakin alkaa saada pikkuhiljaa muotoaan ja huomenna homma jatkuu. Mukavaa isänpäivähommaa tuo. :-)

Näin sitä hurahti tämäkin päivä taas hurjaa vauhtia. Töissä oli taas enemmän kuin tarpeeksi töitä ja koiraelämä jäi taas vähemmistöön. Palveluskoirakerhon hallituksen kokoukseen ehdin sentään työstä suoraan kiiruhtaa. Nyt on taas suunnitelmia jo ensi vuodellekin pykättynä. Taitaa tulla aika mielenkiintoinen ja kiireinen vuosi 2014. Omat pentusuunnitelmat Giralle ja Welmulle:

http://www.devotedones.net/puppyplans---pentuesuunnitelmia

ja yhdistyksen kisa- ja koulutussuunnitelmat tulevat taas haukkaamaan ison palan vapaa-ajasta.

Mielenkiinnolla odotan vuotta 2014. Ehkä se tuo parempia tuulia tullessaan taas kaikille rintamille.

Syysmyrskytuulet olivat yön aikana hävinneet ja tämä päivä mentiin perusarjen mukaan. Koirarintamalla muuten rauhaisaa, mutta ilta meni mukavasti suunnitellessa viikon päästä toteutuvaa isompaa harjoitusta, jossa saamme VAPEPA:n osana olla mukana. Mielenkiintoista. Toimintaa perjantai-illasta sunnuntai-iltaan hyvässä seurassa. Taitaa jäädä unet vähän vähiin, jos yhtään osaan ennustaa viikonlopun kulkua.

 

Pientä tuulta ja sadetta havaittavissa. Mutta eipä tuo haittaa. Ulkoilu on vaan asennekysymys. Kunnon vaatteet päälle ja pihalle. Sitten voikin sen jälkeen hyvällä omallatunnolla keittää kuumaa kaakaota.

Käytiin Heidin kanssa kirjastossa, kun Esaa odoteltiin palokunnasta ja löysin taas vaikka kuinka monta aivan ihanaa kirjaa. Se vanha lukutoukka taas kaivautuu kotilostaan esiin ja näin syyshämärillä voisin istua peiton sisällä ja lukea, lukea, lukea. Päädyin nyt kuitenkin ottamaan vain yhden reilun 600 sivun opuksen ja nautiskelen siitä IIIIHAAAN rauhassa.

Huomenna olisikin sitten tärkeä seuraavan viikon harjoitukseen liittyvä palaveri illalla. Nopeasti näyttää tämäkin viikko taas menevän. Huh. Onneksi. Sen verran väsyttää jo tiistaina, että hirvittää olotila perjantaiaamuna.

 

4.11.2013

 

Tänään kävimme sitten toteamassa heijastintapahtumassa kuinka huonosti oikeasti pimeässä pieni ihminen näkyy. Kukonharjan koulun väki osallistui heijastintapahtumaan, jonka Huittisten seudun autoilijat olivat järjestäneet Huittisiin. Taas kerran tuli selväksi, kuinka huonosti ihminen näkyy ilman apuja pimeässä. Ja se hyytävä tunne, kun vauhtia on vähän enemmän ja joku ilmestyy pimeässä tiellä eteen. Mitään ei ehdi tekemään enää...

Hyvät ihmiset käyttäkää nyt niitä pieniä killuttimia nimeltään heijastin. Niitä saa joka paikasta ilmaiseksi eli ei ainakaan rahasta jää tuo kiinni. Valitkaa kaupasta vaatteita sen mukaankin hieman, että onko ulkoilupuvussa heijastavaa materiaalia vai ei. Se voi joskus pelastaa hengen. Ottakaa se taskulamppu mukaan lenkille. Pieniä asioita, mutta kullanarvoisia.

Tällä viikolla toivottavasti saamme lukea lisää paikallisesta lehdestä tästä opettavaisesta retkestä.

 
3.11.2013

Päivän saldo on hyvä mieli onnistuneiden treenien muodossa. Hakutreenit kaikille kolmelle koiralle pitkästä aikaa antoivat taas potkua treenaamiseen. Jonkin verran on Giran kohdalla vielä säätämistä, mutta eiköhän se siitä ensi vuoteen mennessä. Bella oli oma itsensä. Kaamee hässäys, mutta kun työt alkoivat, niin jopa löytyi tytöstä määrätietoisuutta. Kai sitä ilmaisua pitäisi alkaa miettiä. Joudunko nyt oikeasti opettamaan yhdelle koiralle rullailmaisun??? Pörri sitten taas. Mitä siitä nyt voi sanoa. Vanha kunnon luotettava Pörri. <3 Toimii kuin junan vessa kelistä ja olosuhteista välittämättä.

Iltasella sitten lähdettiin taas talvikauden ekaan hallitreeniin Agilityn lumoa halliin. Kaikille kolmelle koiralle tein perustreenit ihan muistuttaakseni mitä hallitreeni on. Hyvin kestivät kaikki kolme tarjotut häiriöt.

 

2.11.2013

 

Näin pyhäinpäivänä on hyvä miettiä ja muistella menneitä ja kaikkia rakkaita, joita siihen on kuulunut. Osa heistä jatkaa matkaansa meidän kanssamme ja osalle joudumme sanomaan hyvästit. Kaikki kulkevat mukanamme sydämissämme, mutta näin pyhisin he tulevat mieleen aina voimakkaiden tunteiden kera.

Arkea pitää silti elää ja tänään sain taas voimaa onnistuneesta tottelevaisuustreenistä. treenitauko oli tehnyt tehtävänsä ja kaikki kolme koiraa pursuivat intoa kentällä. Jopa seuraamisessa oli uutta potkua kaikille. Bella oli omanlaisensa vauhtipommi ja Gira kuuliainen miellyttäjä. Pörri taas yritti vähän hörhöillä omalla tavallaan, mutta lopulta se vanha into sieltä löytyi hajumaailman alta.

Treenin jälkeen oli hyvä hiljentyä hetkeksi rakkaiden poismenneiden karvajalkojen haudoille.

 

 

 

1.11.2013

 

Kalenteria selatessani huomasin juuri, että koiraihmisen melkein jouluun on aikaa enää 41 yötä. Helsingin voittajanäyttelyt lähestyvät kovaa vauhtia. Harmi, että oma osallistuminen jää tänä vuonna käytännön pakottamana vain yhteen päivään. Olisi kyllä mukava lähteä kannustamaan koko viikonlopuksi tuttuja ja tuntemattomia ja tutustumaan ehkä uuteenkiin valkkariväkeen.

Sateen piiskaamaa maata nyt katsellessa ei kyllä joulu ihan heti tule mieleen, mutta kaipa se oikeakin joulu sieltä vielä tulee.

 

Hei kaikille!

Olen nelikymppinen nainen, joka laittaa lähes kaiken liikenevän vapaa-aikansa koiramaailmalle. Olen mukana Suomen Valkoinenpaimenkoira ry:n Jalostustoimikunnassa, Porin Palveluskoirakerho Ry:n hallituksessa sekä Satakunnan Pelastuskoirat Ry:n hallituksessa.

Nyt sitten vihdoin päätin, että blogimaailma saa minusta uuden osallistujan. Täällä tulen jakamaan tuntojani ja kokemuksiani koiramaailmasta ja vähän ihmisistäkin.

Tervetuloa tutustumaan ajatuksiini!